Eläkerahastojen järjettömyys


Ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin seuraukset nyt tietää Pihtiputaan mummokin! Miksi sitten pitkän tähtäimen voittoihin tähtäävät, massiiviset eläkerahastot jatkavat investointejaan likaisiin ja ilmastolle haitallisiin yrityksiin?
Jo vuonna 2006 arvostettu ekonomisti Nicholas Stern laski laajassa raportissaan torjumattoman ilmastonmuutoksen kuluja maailmantaloudelle. Mikäli yhteiskunnat eivät ajaudu tuhon partaalle villiintyneen ilmastonmuutoksen myötä, niin raportin mukaan maailmantalouden BKT tulisi romahtamaan ainakin 20 %, kun taas riittäviin hillitseviin toimiin ja kahden asteen maksimilämpenemistavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat toimet lohkaisisivat vain noin 1 % vuotuisesta globaalista maailmantalouden kasvusta.

Jo pelkästään näistä puhtaasti kylmistä, taloudellisista lähtökohdista ilmastonmuutos olisi syytä ottaa päivänpolttavalle agendalle ja torjua pikimmiten. Puhumattakaan edes pahimpien ja sinänsä todennäköisten IPCC:n skenaarioiden muista seurauksista: mm. sukupuuttoon kuolevia lajeja, aavikoitumista, korvaamattomien biodiversiteettien tuhoutumisia ja ihmisten kärsimystä, näille ei ole hintalappua.

Siksi onkin varsin kummallista, etteivät edes eläkerahastot ajattele pitkän aikavälin etuaan, sillä onhan niille paljon parempi, jos pääomat ja talous kasvavat pitkällä jänteellä, jopa lyhytaikaisten voittojen kustannuksella.

Osakeyhtiöiden maksimaalisia kvartaalivoittojen tavoitteita osakkeenomistajien hiilenmustat dollarinkuvat silmissä voi sentään jotenkin ymmärtää; niitä varten tarvitsemme säätelyä, poliittista tahtoa ja päästökauppaa. Eläkeyhtiöitä taas en voi ymmärtää nyt hyvällä tahdollakaan. Näiden yhtiöiden on toimittava edelläkävijöinä, muutosagentteina, ratkaisua tarjoaviin yrityksiin sijoittajina – jo omien voittojensa tähden. Sen minä voisin ymmärtää.

0 0 0 0 3